Kokoonnuimme pihalle piiriin ja mietimme yhdessä metsän eläimiä, joita
voisimme olla. Kolme kettua, sammakko, pöllö, maakotka ja
leppäkerttuja oli tänään lähdössä retkelle. Lauloimme ja leikimme
yhdessä metsään lähtö laulun.
Metsään tässä kuljetaan, ystäviä tapaamaan.
Madot, kukat, linnut minä nähdä saan.
Leppäkerttu korea kulkee pitkin sormea,
sitten lähtee lentoon minä tähän jään.
Katja kotkan repusta löytyi puinen puurokauha ja kauhassa nökötti
pieni leppäkerttu, mitä se halusikaan kertoa meille:
Lennä, lennä leppäkerttu ison kiven juureen,
siellä isäs, äitis keittää sulle hyvää puuroo.
Mitä puuroa se keitti ? Kysyttiin jokaiselta lapselta vuorollaan
ojentaen puurokauhaa.
Lapset vastasivat mannapuuroa, kaurapuuroa, vispipuuroa, ohrapuuroa,
suklaapuuroa.
Lähdimme kävelemään jonossa kohti metsää, etsimme kevään ensimmäisiä
kukkia. Valkovuokkoja löysimme ja kaksi keltaista sitruunaperhosta
lenteli kukkien luona.
Löysimme sammaloituneen vanhan kannon ja otimme luupit esille,
sammaleita oli erilaisia, ainakin viittä erilaista, jotain pieniä
ötökäitä löytyi myös kivien ja oksien alta.
Pysähdyimme kuuntelemaan lintujen laulua. Siellä lauloivat peipposet,
talitintit, mustarastas ja kyyhkyt. Katselimme myös taivaalle ja puiden
latvuksiin nähdäksemme näitä laulavia lintuja.
Keräännyimme tutkimaan koivun runkoa, olisiko siellä ötököitä. Jotain
pisaroita putosi ylhäältä oksista, se oli koivun mahlaa. Yritimme
saada pisaroita kielenpäälle. Koivunmahla virtaa juurista runkoa pitkin
oksiin ja antaa koivunlehdille voimaa kasvaa isoiksi ja vihreiksi.
Löysimme myös ison havumajan, täällä oli selvästi ollut metsämörri,
tuumivat lapset. Huomasimme myös majan ympäristön niin siistiksi ja
puhtaaksi, että mörri oli siellä hännällään siivonnut.
Mutta nyt meidän on aika palata päiväkotiin lounaalle, onkohan meillä tänään leppäkertun äidin keittämää puuroa ?
